Lähdimme perjantaina 16.6.17 kotoa kohti pohjoista asunto-autollamme kera viiden koiramme. Valitsimme matkareitiksi Pudasjärvi-Rovaniemi-Ylläs-Muonio jne koska kuulimme, että Kolari-Muonio välillä on tietyön takia useita kymmeniä kilometrejä tietä soralla. Rovaniemen kautta ajaessa ei tietöitä ollut lainkaan. Vasta lähempänä Kilpisjärveä oli muutamia pätkiä soralla.
Eka yön vietimme Ylläksellä tosi kivalla p-paikalla, jonne yön aikana oli ilmestynyt myös osan matkaa kanssamme matkanneet Järvilät. Aamulla kävimme some:ssa varsin kuuluisaksi tulleessa Jouni kaupassa Äkäslompolossa. Sen jälkeen jouduimme tekemään pienen koukkauksen takaisin päin, kun Järvilän Pekan kännykkä oli sanonut yön aikana työsopimuksensa irti ja hän tarvitsi uuden. Tuolla Lapissahan ei kännykkäkauppoja ole ihan joka nurkalla.
 |
| Maailman suurin poro Jounin kaupalla Äkäslompolossa |
Kittilästä ajoimme samaa kyytiä Kilpisjärvelle, jossa tankkasimme auton ja kävimme syömässä. Kilpisjärveltähän ei ole Norjan rajalle enää kuin pari kilometriä. Itse Kilpisjärven järvi oli muuten edelleen suurelta osin jään peitossa vaikka oli siis jo kesäkuu puolessa välissä. Myös ilmanala oli selvästi viileämpi ja moni suomalainen alkoi tässä vaiheessa kaivaa kassistaan lämpimämpiä vaatteita esille.
Ja mikä huima ero on maisemilla, kun päästään Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Kilpisjärvellä Saana-tunturi näyttää isolta, mutta on varsin pieni verrattuna pohjois-Norjan vuoriin. Silmiinpistävää oli lumen määrä vuorilla verrattuna aikaisempiin reissuihin, jotka olemme Tromssan näyttelyn takia tehneet aina tähän samaan aikaan. Lunta oli nimittäin selvästi aikaisempia vuosia enemmän. Eli kesä oli myöhässä myös siellä eikä vain Suomessa.
Tässä vaiheessa hieman huolta aiheutti se, kun olin vasta tässä vaiheessa saanut selville, että Tromssassa aikaisemmin käyttämämme leirintäalue oli suljettu emmekä tienneet, mihin voisimme seuraavaksi yöksi majoittua. Päätimme kuitenkin käväistä leirintäalueella katsomassa sen tilannetta ja siellä olikin lappu, että voivat ottaa muutamia majoittujia vastaan. Niinpä pystyimmekin majoittumaan tuolla varsin kivassa paikassa vuonon päässä sijaitsevassa leirintäalueella.
Sunnuntaina oli vuorossa näyttely, josta on täällä blogissa oma juttunsa, joten en palaa siihen enää. Näyttelyn jälkeen Järvilät lähtivät kotimatkalle, me puolestaan palasimme kävimme ryhmäkehien jälkeen hakemassa sushia Tromssan keskustassa sijaitsevasta Rå Sushista. Sushit olivat todella hyviä ja luonnollisesti kala oli niin tuoretta kuin se pohjois-Norjassa vaan voi olla. Ja tulipa maistettua valastakin, joka oli ihan hyvää ja ostimme sitä pakasteena pienen palan mukaammekin myöhemmin matkallamme.
 |
| Valaan lihaa sushina |
Tromssan keskustaan lähdimme seuraavana päivänä, mutta kun se ei ole ollenkaan hyvä liikkua asuntoautolla, kun tiet ovat kapeita eikä riittävän isoja parkkipaikkoja ole, niin tyydyimme vain ajamaan saaren läpi menemällä sinne meren alaisen tunnelin kautta ja tulemalla n. 2 km pitkän sillan kautta. Tromssan keskustahan sijaitsee pienellä, vain n. 20 km pitkällä ja 8 km leveällä saarella.
Tromssan näimme parhaiten maisemahissistä, jonne menimme seuraavaksi. Hissi nousi Tromssan viereiselle vuorelle ja sieltä näkyi koko Tromssan saari ja ympäristö erittäin hyvin.
Iltapäivällä lähdimme jatkamaan matkaa Tromssasta kohti Altaa. Teiden laatu vaihteli varsin paljon ja näin kesäaikaanhan ei tietöiltäkään voi välttyä ja matkalla olikin muutama varsin isolla soralla ollutta tienpätkää. Maisemat olivat pitkälti vuonomaisia, koska tie kulkee vuonon reunaa pitkin. Kovasta vuonoihin tiirailemisesta huolimatta emme onnistuneet näkemään yhtään valasta.
Yön vietimme autossamme vuonon reunalla sijaitsevalla p-paikalla. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Altaa. Muutama kilometri ennen Altaa sijaitsee Tirpitz-museo ja se oli ehdoton vierailupaikkamme, koska Eero on erittäin kiinnostunut sotahistoriasta. Vaikka museo oli pieni, oli siellä paljon materiaalia Tirpitz-taistelulaivasta, jonka englantilaiset upottivat Tromssan viereisen Hoya saaren rantaan. Museo vierailun lopuksi saimme nähdä englantilaisten tekemän dokumentin Tirpitzin vaiheista. Museo on pienestä koostaan huolimatta vierailemisen aiheinen kohde.
Vähän ennen Altan keskustaa oli myös nähtävyyspaikka, jossa oli esi-isiemme tekemiä kalliopiirroksia.
Altan keskusta on varsin pieni, mutta ilmeisesti sen ainoasta ostoskeskuksesta onnistuimme löytämään sushi-paikan, jollaista ei ole yhtään Suomessa. Nimittäin sushi-linjan, josta voi itse valita liukuhihnalta haluamansa annokset ja maksaa ne ruokailun lopuksi kassalle. Lautasen väri määrää hinnan. Ja taas sushi on aivan erinomaista maultaan ja laadultaan.
Altasta matkamme jatkui Nordkappiin ja se väli olikin reissun raskain ajettava. Maisema muuttui välillä tunturimaiseksi ja välillä oli pitkiäkin tasaisia pätkiä, mutta sitten tuli jyrkkiä ja pitkiä nousuja, joissa autokin oli kovilla. Tunturissa oli ihan talvista ja lumista, ei tietoakaan siitä, että oli jo kesäkuu.
Vuorien läpi kulkevia tunneleita oli matkalla paljon, pisin oli 6,8 km.
Nordkapissa kävimme ensin läheisessä pikkukaupungissa, jonka satamaan oli rantautunut todella iso matkustajalaiva. Laiva oli sitä luokkaa, että ns. ruotsinlaivat ovat pikkupurtiloja siihen verrattuna. Kävimme katsomassa sitä lähempääkin ja samalla löytyi kiva matkamuistomyymälä ja sieltä suomalainen myyjä, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Hän sanoi, että heillä käy eniten saksalaisia ja usalaisia turisteja, jotka tulevat noilla isoilla laivoille. Ko. turistit käyvät sitten linja-autoilla Nordkapissa.
Nordkapp on siis manner-Euroopan pohjoisin piste, jonne pääsee autolla. Viimeiset 30 km olivat jälleen aikamoista ylämäkeä. Yllättävää oli myös se, että Nordkappin alueelle pääseminen maksoi 270 NOK/hlö. Se sisälsi vain pääsyn tuolle hyytävän kylmälle ja tuuliselle alueeelle, ei mitään muuta. Porukkaa oli pilvin pimein ja parkkipaikalla oli kymmeniä asuntoautoja. Yöpyäkin siellä olisi voinut, mutta hyytävän kylmän sään takia sellainen ei tullut kyllä mieleenkään. Ennen ulos menoa puimme päällemme lähes kaikki lämpimät vaatteet mitä meillä oli mukanamme ja siltikin ulkona palelsi. Koiria emme ottaneet ulos siellä ollenkaan, koska ne olisivat jäätyneet kuin russakat kovan tuulen takia.
Nordkapissa on iso rakennus, josta löytyy mm. kahvila, museo, matkamuistomyymälä yms. Siellä tuhlasimme loput norjan kruunut mitä enää jäljellä oli.
Nordkapista ajoimme sitten Karigasniemen tulliaseman kautta Suomen puolelle. Sieltä Kaamasen kautta Saariselälle, jossa kävimme katsomassa hiljaista laskettelurinnettä. Saariselkä oli ainoa paikka matkallamme, jossa satoi lunta vaikka lunta muuten kyllä matkalla näimme ihan riittämiin.
Kilometrejä tällä reissulla kertyi auton mittariin n. 2700. Matka oli todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Pohjois-Norja on vaan niin upea maisemiltaan.
Kuvagalleria löytyy:
https://goo.gl/photos/qYWeBz4MuGUKANBK9.
