Voittaja 2011 näyttelyt

kuvassa Gizmo ja Wicca ROP-kisassa

Joulukuun ensimmäinen viikonloppu vierähti Helsingissä Voittaja -näyttelyissä. Kun sinne asti lähtee täältä Oulun suunnalta, niin matkoihin menee päivä/suunta. Niinpä reissumme alkoi perjantai aamuna ja kotona olimme maanantai iltana.

Mukana näyttelyissä olivat Gizmo ja Saura. Jarra-mummo jäi ensimmäistä kertaa pois noista messarin 'pippaloista'. Mutta mikäs sen oli jäädessä, kun Gizmo siirtyi nyt veteraaniluokkaan edustamaan.

Lauantaina oli Helsinki Winner 2011 näyttely ja siinä podengot arvosteli arvostettu suomalainen grand-old-lady Elina Tan-Hietalahti. Pieniä karkeita oli mukana vain 9 koiran verran. Tuomarin linja oli tiukka, mutta asiallinen. Hän kiinnitti huomiota erityisesti liikkeisiin.
Uroksia oli mukana viisi, joista yksi pentu, joka palkittiinkin kunniapalkinnolla ja tuli siten ROP-pennuksi. Kaikki aikuiset urokset saivat erinomaisen, mutta vain kaksi niistä myös sa:n ja ne olivat valioluokan uros ja veteraaniluokassa kisannut Gizmo.
Parhaaksi urokseksi tuomari valitsi Gizmon, jonka liikkeitä hän kehui samoin kuin muutenkin Gizmon kuntoa. Gizmo tuli myös ROP-veteraaniksi, koska veteraaniluokan narttu ei saanut erinomaista eikä siten päässyt ROP-veteraani kisaan.
Nartuista kolme palkittiin erinomaisella ja sa:lla, niiden joukossa oli Wicca (Irezumi Vinho Branco) ja Saura (Irezumi Vinho Verde). Tuomarin mielestä Wicca oli nartuista paras, Saura tuli toiseksi ja valioluokan narttu kolmanneksi.
Rotunsa paras kilpailussa oli siten vastakkain iskä ja tytär, joista pidemmän korren ja ROP:n vei Wicca, jonka reippaaseen ja iloiseen esiintymiseen tuomari tykästyi todella paljon. Gizmo ja Wicca saivat HeW-11 tittelin.
Molemmat osallistuivat illalla ryhmäkilpailuihin, Wicca 5-ryhmän ja Gizmo BIS-veteraani kisaan. Menestystä ei tietenkään tullut, mutta pääsivätpähän molemmat käymään ison yleisön edessä.
BIS-veteraani kisa oli lauantaina vasta klo 20 aikoihin, joten pitkä näyttelypäivä meille sitten tulikin.

Kuvassa lauantain paras narttu kisa

Kuvassa lauantain ROP koira Wicca

Sunnuntaina Vuoden Voittaja 2011 näyttelyssä podengot arvosteli eksoottinen miestuomari Puerto Ricosta. Liekö hän podengoa livenä ennen nähnytkään... Mutta ihan asiallisesti hän arvosteli eikä mitään suuria yllätyksiä pienissä karkeissa tullut.
Mukana oli muutama koira enemmän kuin lauantaina, joskin pari urosta oli joutunut jäämään pois ja kehässä uroksia olikin sitten vain 1 pentu ja 5 aikuista koiraa. Uroksista 4 sai sa:n ja pääsi paras uros kilpailuun. Niiden joukossa oli myös Gizmo. Tuomari kävellytti koiria aika paljon ja katsoi liikkeet joka suunnasta moneen kertaan. Liikkeillä oli siis jälleen suuri merkitys. Parhaat liikkeet tuomari löysi Gizmolta, joka tuli jälleen valituksi parhaaksi urokseksi ja sai siten Vuoden Voittaja 2011 tittelin.

Narttuja oli mukana viisi, jotka kaikki palkittiin erinomaisella. SA:n sai neljä, jotka pääsivät paras narttu kisaan. Noiden neljän joukossa oli jälleen myös Wicca ja Saura. Sauralla oli hieman liikaa 'virtaa' ja esiintyminen sen mukaista. Liikkeet oli varmasti tuomarin vaikea arvostella, kun tyttösellä oli välillä kaikki neljä jalkaa ilmassa yhtä aikaa. Paras narttu kisassa siskokset päättivät vielä hieman mitellä toisiaan peräkkäin kun joutuivat liikkumaan. Joten aikalailla plörinäksihän se sitten niiden osalta meni ja voiton korjasikin valioluokan narttu. Wicca tuli toiseksi ja Saura kolmanneksi. Veteraaniluokan narttu oli neljäs.

ROP-kisassa olivat siten vastakkain Gizmo ja valioluokan narttu, joista voiton vei Gizmo. Pitkästä aikaa pienten karkeiden podengojen Suomen näyttelyhistoriassa tuli myös ROP veteraanikisa. On nimittäin mennyt monta vuotta niin ettei veteraaniluokassa ole ollut mukana lainkaan uroksia, vain narttuja. Nyt Gizmo sitten on siellä narttujen 'kiusana'. ROP-veteraani kisan voitto tuli myös Gizmolle. Niinpä Gizmo esiintyikin illalla ryhmäkilpailuissa sekä 5-ryhmän että BIS-veteraanien kisassa.



Kuvissa Gizmo kehässä sunnuntaina

Siinäpä se tämä näyttelyvuosi sitten oli. Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille !

Gizmosta veteraani

Niin se aika rientää... Gizmo täyttää 8 vuotta huomenna elikäs 2.10.11. Näyttelyissä Gizmo esiintyykin jatkossa sitten veteraaniluokassa. Pieniä karkeita uroksia ei olekaan ollut veteraaniluokassa näyttelyissä muutamaan vuoteen, joten nyt se asia sitten korjaantuu.

Ylläoleva Gizmon kuva on otettu podengojen päänäyttelyssä Tampereella 18.9.11. Siellä Gizmo sijoittui vanhimpana mukana olleena pieni kk uroksena jälleen upeasti paras uros kakkoseksi. Se sijoitus onkin tullut Gizmolle varsin tutuksi noissa pippaloissa, tämä kun oli jo kolmas perättäinen sellainen ;-)
Päänäyttelyyn osallistuivat myös seuraavat Irezumi podengot: Oliver, Vilpertti, Wicca ja Saura. Oliver sijoittui valio-uroksissa sa:n kera neljänneksi. Vilpertti sai erittäin hyvän. Wicca oli upeasti paras narttu 4. ja sai sertin. Sauran sijoitus avoimessa luokassa oli erinomainen kera sa:n, paras narttu kisassa Saura ei pettymyksekseni sijoittunut lainkaan.
Suuret kiitokset esittämisavusta Annalle ja Miialle. Itse kun olen vielä onnettomuuden jäljiltä toipilaana ja tarvitsin siksi apua.

Tässäpä vielä päänäyttelyssä otetut kuvat kaikista mukana olleista irezumilaisista järjestyksessä Oliver, Vilpertti, Wicca ja Saura.

Saura BIS

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Jos nyt kuitenkin muutaman sanankin tähän laitan.

Olimme eilen Sauran kanssa Siikajoen ryhmänäyttelyssä. Gizmo ja Jarra eivät olleet mukana vaan Saura oli tällä kertaa ihan 'omillaan'.
Rotutuomarina siellä toimi Rainer Vuorinen ja se olikin suurin syy, miksi Sauran sinne ilmoitin. Rainer kun oikeasti tykkää podengoista ja se tuli jälleen todistettua...
Hän tykkäsi Saurasta todella paljon ja antoi lyhyen ja ytimekkään arvostelun: "Hienosti liikkuva kaunis koira. Oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, ilme ja korvat. Erinomainen ylälinja, häntä ja karvanlaatu."

Ryhmäkehääkin oli kiva odotella, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ryhmä 5 oli jälleen varsin iso, ehkä n. 25 koiraa. Esiarvostelua ei ollut vaan koirat vain laitettiin kokojärjestykseen ja sitten suoraan yleisön eteen isoon kehään.
Tuomarina 5 ryhmälle toimi Rainer Vuorinen. Hän loi ensin koiriin yleissilmäyksen ja otti sitten jatkoon 6 koiraa, joista yksi oli Saura. Hän pyysi kävelyttämään koirat ensin yhdessä ja sitten yksitellen. Sen jälkeen hän teki päätöksen neljästä parhaasta alkaen neljännestä, joka oli amerikanakita, sitten kolmas ja toinen, joita en kyllä enää edes muista, kun jännitti siinä vaiheessa jo niin paljon. Jäljellä oli enää kolme koiraa ja se ykköspalli.... Jonka osoittavan ruusukkeen tuomari ojensi minulle ja Sauralle !!!

Kyllä siinä meinasi tulla 'tippa linssiin' onnesta, mutta ei auttanut jäädä fiilistelemään, kun vielä oli BIS kilpailu edessä. Kilpakumppaniksi siitä tuli 6 ryhmästä petit basset griffon vendeen (toivottavasti kirjoitin sen oikein).
BIS tuomarina toimi Paavo Mattila, joka arvosteli tuon 6 ryhmän, joten vähän kävi siinä mielessä, että voitto saattaa siksi mennä kilpakumppanillemme.
BIS tuomari kysyi Sauran iän ja tutki Sauraa vähän sekä kävellytti. Saura esiintyi näyttelyn joka vaiheessa aivan upeasti eikä ollut 'virtaa täynnä' vaan esiintyi hallitusti ja hillitysti.

Valintaa BIS tuomari sanoi vaikeaksi, koska molemmat koirat ovat nuoresta iästään huolimatta erittäin upeita rotunsa edustajia. Mutta eipä siinä sen enempää puheita pidetty vaan BIS koira paljastettiin ja se oli Saura !!! Siinä vaiheessa tuntui jo, että pyörryn... Saura jaksoi seistä upeasti vielä BIS kuvissakin kuten ylläolevasta näkyy.
Ryhmätuomari sekä näyttelyssä muita rotuja arvostellut tuomari Markku Mähönen kävivät vielä onnittelemassa, samoin näyttelyn puheenjohtaja sekä BIS-2 koiran omistajat sekä paikalla olleet pari toista rotua harrastavaa tuttavaa.

Tunne Sauran BIS voitosta on sanoinkuvaamaton: oma kasvatti näyttelyn kaunein. Ei sitä voi oikein ymmärtää edes...

Mutta nyt jään viikoksi töistä lomalle ja lähdemme sen aluksi koirien kera pariksi päiväksi tien päälle motovaanarilla ;-) Sääkin näyttää kesäisen aurinkoiselta aivan kuten lomalla kuuluukin olla.

Saura teki sen taas

Kuopion KV-näyttelyyn 7.8.11 osallistui 7 pientä karkeakarvaista podengoa. Siellä meillä oli tämän kesän näyttelyistä eniten kilpakumppaneita.
Uroksia oli mukana kolme, joista yksi juniori ja kaksi valiota. Juniorille podengot tuomarinmuutoksen johdosta arvostellut venäläinen naistuomari antoi ’erittäin hyvän’.
Valioissa oli mukana Gizmo kera pojanpoikansa Figon. Gizmo oli arvosteltavana ensin. Tuomari mittasi Gizmon pöydällä ja sanoi minulle, että ylärajalla on, johon totesin, että niin on muttei ole yli 30 cm. Molemmat valiourokset saivat erinomaisen ja sa:n. Tuomari sijoitti Gizmon ykköseksi ja Figon kakkoseksi. Näin ollen Gizmo oli paras uros ja sai cacibin.

Nartuissa ekana kehään meni Manun (Irezumi Moinho de Vento) ainoa jälkeläinen, pieni ja kaunis Hirsituvan Tirlittan, joka ujosteli hieman kehässä kun siellä ekaa kertaa oli. Upean turkinlaadun omaava juniorityttönen sai tuomarilta kuitenkin erinomaisen ja tuli siten ROP-junioriksi. Nuorten luokan narttu sai myös erinomaisen muttei sa:ta.

Sauran olin ilmoittanut jo avoimeen luokkaan (15-24 kk), kun se on ikäisekseen varsin hyvin kehittynyt. Saura oli tapansa mukaan taas varsin vauhdikas kehässä enkä saanut sitä ravaamaan haluamallani tavalla. Hienosti ja reippaasti se kuitenkin esiintyi ja malttoi seisoa arvostelun ajan paikoillaan. Tuomari palkitsi sen erinomaisella ja sa:lla.

Sitten oli Jarra-veteraanin vuoro mennä kehään. Jarra oli vähän laiskalla tuulella, olisi mieluummin nukkunut lämpimässä häkissä kuin mennyt kehään. Tuomari kysyi minulta Jarran ikää ja kun vastasin, että kaksitoista, tuumasi hän ”super”. Kiersin Jarran kanssa yhden kierroksen kehässä, pöydälle tuomari ei sitä edes halunnut joten seisotin vain maassa arvostelun ajan. Tuomari tykkäsi Jarrasta todella paljon ja antoi sille erinomaisen kera sa:n, joten paras narttu -kisassa olivat jälleen vastakkain Saura ja Jarra. Siellä tuli sitten kyllä varsin suvereenisti voitto Sauralle, joka sai sertin ja cacibin. Jarrasta tuli ROP-veteraani.

Rotunsa paras -kisassa olivat jälleen kerran vastakkain iskä ja tytär. Sauralla oli taas kova kiire ja vauhti päällä iskän perässä kehää kiertäessä ja olinkin varma, että Gizmolle voitto menee. Tuomari ojensi kuitenkin ROP-ruusukkeen minulle ja sanoi että Saura on upea ;-)

Olen todella mielissäni Sauran hienosta näyttelymenestyksestä, ja vaikka se oma kasvattini on ja ”oma kehu haisee”, niin en silti häpeä sanoa ääneen, että Saura on todella upea narttu rakenteeltaan ja ulkonäöltään. Vilkas luonne on tullut sitten kaupanpäällisenä Menni-äipältä ;-)
Pikkuhiljaa voikin ruveta miettimään Sauran pennuttamista. Ikäähän sillä on vasta 1 vuosi 7 kk, joten kiirettä ei ole. Yksi juoksu sillä on ollut ja toinen tullee tässä piakkoin, mutta siihen ei vielä astuteta vaan vasta seuraavaan ensi vuoden puolella. Ongelmana vaan on sulhasen löytäminen. Pari mahdollista ehdokasta on, mutta lopullinen tuleva iskä päätetään sitten lähempänä astutusajankohtaa.

Jarralle tämä näyttely oli tälle vuodelle viimeinen. Vaikka se on vielä hyvässä kunnossa, niin ehkä sen on aika pikkuhiljaa jäädä eläkkeelle näyttelyistä. Laitan tähän loppuun Kuopion kehässä Jarrasta otetun varsin lennokkaan kuvan. Jos katsot sitä tarkasti huomaat ettei Jarralla ole yksikään jalka maassa vaan se suorastaan lentää ;-)

Menestystä

Saura Oulu KV 17.7.11 ryhmäkehässä

Mummokoira Jarran jälkikasvua toisesta pentueesta oleva Manu (Irezumi Moinho de Vento) saavutti 16.7.11 Ruotsissa Piteån KV-näyttelyssä tuloksen ROP kera sertin ja cacibin. Tämän tuloksen myötä Manun tittelirivi kasvaa Ruotsin muotovalion arvolla sekä C.I.B.llä, joka tarkoittaa kansainvälisen muotovalion arvoa. Todella hieno saavutus. Onnea Manu + omistajat Miia ja Jukka.
Sain onnitella Manua ihan livenäkin, kun he poikkesivat meillä yökylässä kotimatkalla Piteåsta. Ja aina yhtä sydämellinenhän Manun tapaaminen on. Ei meinaa poika pysyä ruodussa lainkaan vaan kiipeää aina syliin asti ;-)

Oulussa oli 16.-17.7.11 kaksi KV-näyttelyä, joissa molemmissa trio Gizmo, Saura ja Jarra oli mukana. Muita pieniä kark.karvaisia podengoja ei ollut ilmoittautunut. Lauantaina sää oli erittäin epävakainen ja vettä satoi välillä rankastikin. Onneksi kuitenkin malttoi olla satamatta sen hetken, kun pienet karkeat podengot arvosteltiin.
Raisa Savanderin arvostelemana Gizmo voitti ROP:n Sauran ollessa VSP. Tämäkin tuomari kyllä sanoi, että vielä näin, kun Saura on vielä niin nuori. Jarra veteraani valloitti myös tuomarin suosion ja sai SA:nkin ollen tietysti myös ROP-veteraani.

Saura sai todella hienon arvostelun: Hyvin miellyttävä nuori narttu. Kaunis pää, hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kuono-osa, purenta ok. Hyvä niska ja kaula. Hyvä etuosa. Vahva selkä. Hyvä lanne ja lantio. Kauniisti kulmautuneet takaraajat. Hyvät käpälät ja häntä. Liikkuu kaikilta osin hyvin. ONNEA TYTÖLLE TULEVAISUUTEEN.

Sunnuntain näyttelyyn oli tullut tuomarinmuutos ja uusi tuomari oli Soile Bister. Hän arvosteli ensin pienet sileäkarvaiset podengot antaen niille kaikkea väliltä hylätty - ROP. Se pisti tietysti jännittämään, kuinkas meidän käy. Gizmolle heltisi tuttuun tapaan eri + sa ->PU1. Sitten oli aina niin iloisen ja vilkkaan Sauran vuoro. Tuomari tykkäsi Saurasta todella paljon ja antoi hienon kirjallisen arvostelun. Saurallekin tässä vaiheessa tulos eri + sa. Jarra esiintyi kokemuksen tuomalla varmuudella hienosti ja sai myös eri + sa.
Paras narttu valinnassa ei sitten ollut mitään epäselvää voittajan suhteen eli Sauralle jälleen sulka hattuun.
Yllätys tulikin ROP-valinnassa, joka oli tuomarin mielestä myös aivan selvä: Saura on ROP. Olin aivan puulla päähän lyöty ja hyppäsin melkein tuomarin kaulaan. Tätä hetkeä olin toivonut ja odottanut ja nyt se oli tässä ;-)

Edellisessä kirjoituksessani täällä vajaa kuukausi sitten uumoilin, että vielä koittaa se päivä, jolloin Saura päihittää Gizmo-iskän näyttelykehässä. En kyllä arvannut, että se näin pian tapahtuisi ;-) Tyttösellä kun on nyt ikää kuitenkin vain 1,5 vuotta.
Sauran arvostelu sunnuntailta: Erinom. tyyppinen, kaunis narttu, jolla hyvä ylälinja ja erinomainen pää. Hyvä runko ja raajat. Hyvä asentoinen häntä. Erinom. karva. Erittäin hyvät liikkeet. Ihastuttava luonne.

Vaikka Saura aikamoinen hulivili ja prinsessa on, niin se tälle suotakoon. Joskin tuohon prinsessauteen täytyy tulevaisuudessa vähän laittaa kapuloita rattaisiin, kun neiti ei suostu liikkumaan märällä nurmikolla vaan loikki ja pomppi märissä kohdissa sunnuntain ryhmäkehässä. Mutta menköön se tällä kertaa ekakertalaisuuden (Sauran eka ROP) piikkiin, seuraavalla kerralla neiti saa luvan olla vähemmän prinsessa ko. tilanteessa ;-)

Käymme vielä muutamassa näyttelyssä loppukesän aikana vaihtelevalla kokoonpanolla (Saura yksin tai koko trio). Syyskuussa on sitten vuorossa podengojen syyspäivät ja päänäyttely Tampereella. Sen jälkeen jäämmekin tauolle koirakuvioista ja teemme paluun vasta joulukuussa Voittaja –näyttelyihin, joissa Gizmo onkin sitten jo veteraaniluokassa. Niin se aika rientää....

Mukavaa kesää !

Pitkästä aikaa päivitystä tänne blogiinkin.

Kesä on jo pitkällä, lomaahan minulla ei työpaikan vaihdon johdosta ole valitettavasti lainkaan. Onneksi kesäillat on pitkiä ja valoisia ja viikonloput vapaata.
Koirat nauttivat auringosta ja lämpimästä, mutta välillä riesana olleet sateet ei olleet niille lainkaan mieleen. Saura alias neiti prinsessa ei tykkää mennä märälle nurmelle vaan keikistelee vain terassilla tehden välillä tarpeetkin sinne :-(

Näyttelyissä ollaan käyty varsin vähän, mutta heinä- ja elokuussa aiomme olla sen suhteen vähän aktiivisempia, kun silloin on varsin paljon näyttelyitä täällä pohjois-Suomessa.
Juhannusnäyttelyssä Rovaniemellä kävimme koko trion kera ja sieltä tulikin ’täysi potti’ Gizmon ollessa ROP (toinen uros sai eh:n), Saura oli paras narttu ja vsp kera sertin ja ekan cacibinsa, Jarra paras narttu 2 ja rop-veteraani. Muita pkk narttuja ei Sauran ja Jarran lisäksi ollut mukana.
Tuomarina oli venäläinen rouva Lessi Chistyakova, joka osoittautui erittäin mukavaksi ja mikä tärkeintä, hän tykkäsi podengoista rotuna. Hän jutteli arvostelun lomassa kanssani rodusta. Hän antoi erittäin perusteelliset ja pitkät arvostelut tutkien sitä ennen koirat todella perusteellisesti. Hän kiinnitti huomiota mm. purentaan, hampaiden kokoon ja itse hampaistoon (onko puutoksia). Hän oli erittäin tyytyväinen nähdessään Jarra-veteraanillakin vielä lähes täyden (1 poistettu) hampaiston.
Lapin Kansa lehden toimittaja ja kuvaaja kävivät näyttelyssä juttusillamme myös ja näkyipä lehden nettisivuilla olevan muutama kommentti meistä.

Sauran menestys näyttelyissä on ollut Voittaja -10 näyttelyistä lähtien varsin tasaista (VSP). Gizmo iskä on vielä vienyt ROP:n Sauran nenän edestä, mutta onpa parinkin tuomarin suusta tullut ROP-kisassa kommentti ´vielä näin’. Eli joskus, ehkä piankin koittaa se päivä, kun tytär iskän päänahan vie.

Laitanpa tähän loppukevennykseksi kuvan meidän uuden kesäkulkupelistä, jonka nimesin motovaanariksi (vrt. karavaanari). Hommasimme nimittäin tuollaisen koirakärryn Eeron moottoripyörän jatkeeksi. Näin koiratkin pääsevät mukaan pyöräreissuillemme ;-)

Kuulumisia

Kaikenlaista on taas tapahtunut sitten edellisen kirjoitteluni täällä....
Saura kävi virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa Oulussa 28.2.2011. Polvet ovat tutkineen lääkärin Kaisa Wickströmin mukaan erittäin tiukat ja syväuurteiset eli likimain täydelliset, joten niille terveen paperit (0/0).
Silmien osalta tilanne ei ollutkaan niin hyvä. Molemmista silmistä löytyi ylimääräisiä ripsiä/karvoja eli diagnoosi distichiasis. Toisesta silmästä löytyi myös sikiöaikainen jäänne, joka ei kylläkään ole mitenkään haitallinen tai periytyvä. Distichiasis sen sijaan on perinnöllinen, mutta sen periytymismekanismi ei ole tiedossa. Ell kehoittikin etsimään Sauralle sulhasen, jolla ei ole samaa ongelmaa, sillä kahta kantajaa ei tule yhdistää.
En kyllä tämän silmädiagnoosin johdosta aio jättää Sauraa pois jalostuskäytöstä, koska se on muuten erittäin terverakenteinen ja hyvä podengo narttu, jollaisia ei Suomessa pilvin pimein ole. Jos sillä olisi joku muukin vakava ulkonäöllinen tai terveydellinen virhe, niin sitten jalostuskäyttöä ei voisi harkita.

Eilen kävimme osaltamme tämän vuoden ensimmäisen näyttelyn, joka oli ryhmänäyttely Juuassa. Tuusniemen ryhmiksen kun jätimme pari viikkoa sitten väliin ulkona -30 asteen lukemissa paukkuneen pakkasen takia.
Juukaan oli valitettavasti tullut tuomarinmuutos emmekä siten päässeet sille tuomarille, jolle olin koirat ilmoittanut. Uusi tuomari oli Harto Stockmari, joka tykkäsi kyllä koiristani varsin paljon. Gizmo oli ainoa pieni kk uros ja saatuaan erin ja sa:n tuli myös parhaaksi urokseksi. Narttuja oli mukana kolme. Saurasta tuomari tykkäsi todella paljon ja palkitsi sen junnuluokassa eri:lla ja sa:lla. Avoimen luokan narttu sai eh:n. Jarra pääsi kisaamaan Sauran kanssa paras narttu kehään, kun sai tuloksen eri + sa + ROP-veteraani. Saura vei voiton PN-kisassa ja siten ROP-valinnassa olivat vastakkain iskä ja tytär. ROP-valinta ei ollut tuomarille helppo, koska Saura liikkuu melkein yhtä upeasti kuin Gizmo, mutta tuomarin sanoja lainatakseni: uros on niin paljon valmiimpi, joten voitto sille.
Mutta vielä se päivä koittaa, että Saura iskän 'päänahan' vie...
Kiitokset Martille esittämisavusta PN ja ROP kehässä.

Tässä Sauran saama upea arvostelu: "Narttumainen kokonaisuus, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää, ilme ja purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta, eriomainen runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Oikea karvanlaatu. Liikkuu joustavalla, helpolla liikkeellä."

Vuoden podengo 2010 kisan tulokset on julkistettu eilen: Gizmo kokonaiskisan 2. ja paras pieni karkeakarvainen. Jarra veteraanikisan kolmas. Vuoden pentu -kisan voitto olisi ollut Wiccan (Irezumi Vinho Branco), mutta valitettavasti sen ilmoittautumislomake ko. kisaan oli jäänyt epätietoisuuden vuoksi lähettämättä.

Kuukauden päästä on tulossa jälleen muutoksia minun ja koirieni elämään. Se tapahtuu tällä kertaa paikkakunnan muutoksen merkeissä. Olen nimittäin saanut työpaikan Oulusta, joten meistä tulee oululaisia :-)

Elämän kuperkeikkoja

Sisko ja sen veli

Elämäni se jatkaa vaan kuperkeikkojen pyörimistä... Välillä mennään
eteenpäin, välillä taaksepäin.
Aloitetaan niistä eteenpäin vievistä. Löysin heinäkuussa todella kivan
saunallisen rivitalokaksion itselleni ja koirilleni. Teinkin siitä
pikimmiten kaupat ja olen asunut siellä elokuusta lähtien. Asuntoni
sijaitsee noin 3 km:n päässä Iisalmen keskustasta rauhallisella Papinahon
asuinalueella, jossa olen elänyt lapsuudessani ja nuoruudessanikin. Tuttu
seutu siis ja ennen kaikkea hyvät ulkoilumahdollisuudet koirien kanssa.
Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin loppusyksystä rinnalleni
uuden kumppanin ;-) Eero asustelee Oulussa, mutta on viettänyt kyllä aika
tiiviisti aikaa luonani Iisalmessa. Tällaiselle paketille (minä + 3
koiraa) ei ihan millainen mies tahansa kelpaa. Eero tulee todella hyvin
toimeen koirieni kanssa ja tykkää niistä varmaan jo yhtä paljon kuin
minäkin. Myös näyttelyissä hän toimii hyvänä ’kepona’. Tärkeintä tietysti
kuitenkin on se, mitä hän sai aikaan sydämessäni...

Sitten niistä taaksepäinkuperkeikoista... Heti joulun jälkeen menehtyi
veljistäni nuorempi, minua 5 vuotta vanhempi Teijo. Olimme lapsuudessa kuin
paita ja peppu ja välimme olivat läheiset aina hänen lähtöönsä saakka. Ehdin
vielä jouluaattona käydä häntä katsomassa sairaalassa ja juttu luisti
melkein normaaliin tapaan ja nauroimme yhdessä. Enpä olisi silloin arvannut,
että vain viisi päivää myöhemmin joutuisin hyvästelemään hänet
lopullisesti....
Sain juuri KYS:sta hänen kuolintodistuksen, joka on kyllä varsin karua
luettavaa. Välitön kuolinsyy on status epilepticus (= pitkittynyt
epileptinen kohtaus) ja muut kuolemaan vaikuttaneet tilat keuhkokuume, ARDS(= äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä) sekä akuutti munuaisten
vajaatoiminta ja monielinvaurio. Tuon luettua tuli mieleen, että onneksi
hänet pidettiin narkoosissa viimeiset päivät eikä hän tuntenut noiden
vaikutuksia ja kipua tai niin aikakin toivon ja uskon.
Hyvästelin äitini ja Eeron kanssa Teijon 29.12.10 illalla ja sen jälkeen
hänet otettiin pois hengityslaitteesta ja hän menehtyi klo 17.30.
Saatamme Teijon haudan lepoon 22.1.2011. Tulen kantamaan hänet isoveljeni ja neljän muun kantajan kanssa hautaan.

Muutosten aika jatkuu ja nyt oli vuorossa sukunimeni vaihto. Eron jälkeen oli
päivänselvää, että otan tyttönimeni takaisin. Kun lopullinen eropäätös tuli,
laitoin nimenvaihtoilmoituksen heti maistraattiin ja sain viime perjantaina
sieltä päätöksen, että nimeni on jälleen Tuija Tuorilainen.
Aika näyttää, mitä muita muutoksia tulevaisuus tuo minulle tullessaan.
Toivon kuitenkin, että tulevat olisivat positiivisia ja voisivat sisältää
esim. työpaikan ja talon Oulusta....

Koirien kanssa ollaan pidetty näyttelytaukoa sitten Helsingin voittaja näyttelyiden, mutta palaamme kehiin jälleen helmikuun loppupuolella. Saurastakin tuli 'iso tyttö', kun ekat juoksut alkoivat. Myös siskolikka Wiccalla on jo aikuinen tältä osin.
Saura on saanut massaa lisää ja alkaa näyttää varsin hyvältä ja kun on luonteeltaankin varsinainen ilopilleri, niin mikäs on tyttöä kehiin viedessä.